Havaitsin kuluneen syksyn aikana LinkedInissä ja muuallakin lisääntyvää keskustelua ikääntyvien 55 vuotiaiden, ikääntyneiden ja jopa eläkeikäisten ihmisten asemasta työmarkkinoilla. Aihealue osui niin sanotusti ytimeen tässä tapauksessa, kuten tarinastani myöhemmin ilmenee. Kirjoitin LinkedIniin otsikolla ”ikärasismiako” lyhyen postauksen ja jäin hämmästyneenä seuraamaan, kuinka paljon sitä luettiin ja kommentoitiin. Taisi olla niin sanotusti kuuma peruna.
Oma tarinani on itse asiassa mielenkiintoinen ja sattuman kautta syntynyt. Aloin pikku hiljaa ensimmäisen Kiinan matkani 2006 jälkeen syventänyt Kiina -osaamistani ja sen kulttuurin ymmärtämistä. En tuolla käynnillä mitenkään tähdännyt Kiina-asiantuntijuuden syntymiseen, käynti oli yksinkertaisesti teknologian kehittämisen osa-alueelle suuntautunut vierailu, jonka jälkimainingeissa minusta tuli Satakunnan maakunnan ja Changzhoun kaupungin ystävyyssuhteen alullepanija ja ”isä” – rehellisesti sanottuna sattuman kautta. Tuo sattuma saattoi silti ollakin itse asiassa tämän kulttuurin ymmärtämisen ensi askel – yhden kiitossähköpostin lähettäminen avasi ikään kuin ”pandoran lippaan” joka johti mielenkiintoiseen matkaan tämän kiehtovan idän kulttuurin ymmärtämiseen.
Matka huipentui tämän vuoden lokakuussa, kun Changzhoun kaupunki haki Jiangsu provinssin myöntämää kunniamainintaa ”Envoy of People’s Friendship of Jiangsu” joka minulle myönnettiin. Täytin kesällä 70 vuotta ja kaiken järjen mukaan olisi jo aika siirtyä oloneuvokseksi, mutta minkä teet kun ei kiinnosta ja työnantaja hyväksyy.
Täytin kesällä 70 vuotta ja kaiken järjen mukaan olisi jo aika siirtyä oloneuvokseksi,
mutta minkä teet kun ei kiinnosta ja työnantaja hyväksyy.
Nykyinen työnantajani Satakunnan ammattikorkeakoulu ansaitsee kunniamaininnan tässä kohtaa. Viisi vuotta sitten keväällä, kun olisin kesällä täyttänyt 65 vuotta ja ajatuksena tietenkin oli aloitella kiikkustuolissa istuskelevan eläkevaarin osaa, sain puhelun SAMKista ja siinä minua kysyttiin kiinnostaisiko lähteä rakentamaan heidän Kiina –tarinaansa. Kysymys laittoi miettimään monia asioita ja kun kotoakin löytyi ymmärrystä, päätin hyväksyä ehdotuksen. Tärkein oli kuitenkin kääntää katse sisäänpäin ja ikään kuin tunnustella, löytyykö sieltä vielä sellaista paloa, jolla ”vanha sotaratsu” motivoitaisiin töihin – ja löytyihän sitä, eikä loppua näy. Ja sillä tiellä vieläkin olen, ensi vuosi vielä jatkuu pienellä resurssilla. Kiinassa oikeasti kunnioitetaan kokemusta ja ikää ja tiukoissa neuvotteluissa kiinalaisten kanssa saa hyödynnettyä kaiken sen kokemuksen, minkä on uransa varrella yrittäjänä ja politiikan toimijana kerännyt. Monipuolinen kokemus opettaa luovimaan ja olemaan loputtoman kärsivällinen ja sitä kiinalaisten kanssa tarvitaan. Kun huomaa, että kaikki se kokemus ja ymmärrys mitä olen työurani ja elämäni aikana saavuttanut, onkin avain menestykseen juuri tässä, on oikeasti huikea tunne, uskokaa tai älkää.
Kun huomaa, että kaikki se kokemus ja ymmärrys mitä olen työurani
ja elämäni aikana saavuttanut, onkin avain menestykseen juuri tässä,
on oikeasti huikea tunne, uskokaa tai älkää.
Seitsemänkymppinen ja tekee töitä melkein täysillä – mikä on yhtälö tuon takana. Halu ja palo tehdä jotain järkevää ja tarpeellista ja kohde, johon tämän energian voi kohdistaa ja sen lisäksi organisaatio, joka luottaa sinun tekemiseesi. Yksinkertaista, eikö vaan. Nyt lukija miettii, että helppo sinun on tuo sanoa kun olet sattunut hankkimaan noinkin erikoisen osaamisalueen kuin Kiina. Joku sisälläni sanoo, ettei se ole ihan noin. Pitkän työuran aikana puuteollisuudessa oppi näkemään todellisia erityisosaajia, eikä sen osaamisen tarvitse olla mitenkään erityisen kummallista tai eksoottista. Riittää, että se on osaamista, jota ei suurimmalla osalla ole – eivät ole vaan sitä itselleen hankkineet. Haasteena on löytää juuri sen sinun erityisosaamisesi tarve ja kohde. Uskon vahvasti, että sen löytää se, joka todella hakee.
Kun nykypäivänä eläkkeelle jäävät ihmiset ovat keskimäärin hyväkuntoisia ja työkykyisiä,
on suorastaan kansantaloudellinen tappio, ettei heidän osaamistaan hyödynnetä enempää.
Senior China Advisor, Envoy of People’s Friendship of Jiangsu. 48-vuotiaana insinöörinä Markku suoritti DI-tutkinnon pitkän puunjalostusteollisuusuran jälkeen ja aloitti ns. työuran ”toisen vaiheen” ennen Kiina-tarinaa eli työuran ”kolmatta vaihetta.”