Loppukesä 1973, aamuaurinko paistoi kirkkaana silmiin ja tuuli humisi korvissa kun polkupyörällä ajelin kohti ensimmäistä työpaikkaani. Olin menossa keräämään viinimarjoja koska jo 14-vuotiaana teki mieli hankkia ihan omaa rahaa. Nyt, tänä epävarmuuden ja huolen vuonna 2023 tajuan, että minulle on täyttymässä 50 vuotta työelämässä. Tunnen että olen oman osuuteni kokopäiväisten töiden osalta tehnyt ja on ehkä aika miettiä jotain muuta. Pieni ongelma kuitenkin on se, että mitä se jokin muu mahdollisesti olisi?
Eläke, uhka vai mahdollisuus?
Eläkkeelle jääminen ei ole ollut oikeastaan koskaan se oma tavoitteeni tai maali mihin pyritään. Eläkeiän läheneminen on ollut myös itselleni pelottava virstanpylväs vanhaksi. Näin ainakin ajattelin vielä siinäkin vaiheessa kun osallistuin työnantajan tarjoamaan Nextmile-ohjelmaan muutama vuosi sitten. Ohjelmaan osallistumisen ja ikätovereiden mietteiden kuulemisen myötä omat ajatukset kuitenkin alkoivat pikkuhiljaa muuttua, jos ei nyt ihan riemunkiljahduksiin, niin kuitenkin positiivisempaan ja rakentavampaan suuntaan.
Pitkä kokemus, oma osaaminen, omat ammatilliset ja harrastukselliset vahvuudet sekä ainakin tällä hetkellä kohtuullinen fyysinen kunto saattavat avata kokonaan uudenlaisen tavan suhtautua lähestyvään työ- ja vapaa-ajan jaksottamiseen. Nykyinen kokopäiväinen työni on henkisesti vaativaa eikä oma oppimis- ja omaksumiskyky välttämättä pysy enää tahdissa mukana. Ja kieltämättä motivaatiotasokin on joskus matalahko, tuulimyllyjä vastaan taisteleminen on ollut välillä puuduttavaa. Virallisen eläköitymisajankohdan lähestyessä olen miettinyt paljon asioita. Tietenkin päällimmäisenä on talous, eläkekertymä on kuitenkin selkeästi pienempi kuin nykyinen palkkatulo. Samoin sosiaaliset kontaktit ja kohtalaisen selkeästi aikataulutettu arkirutiini nousevat ajatuksissa aika korkealle. Kuinka helppoa olisikaan “maatua” sinne sohvan nurkkaa ja uppoutua varttitunnin videoiden ihmeelliseen maailmaan kokonaan.
Pitkien pohdintojen kautta on kuitenkin alkanut muotoutua jonkinlainen suunnitelma tulevaisuutta varten. Nykyisen työnantajan kanssa on jo nyt alustavasti sovittu, että voin eläköitymisen jälkeen tehdä yritykselle haluamiani töitä erillisellä tuntisopimuksella. Itseäni helpottaa paljon se, että saan jatkossa pitkälti valita tehtävät mitä teen, eli voin keskittyä niihin osa-alueisiin jotka koen itselleni mielekkäiksi ja joissa omat vahvuudet ja taidot on hyödynnettävissä paremmin. Jätän mielelläni itselleni vaikeat tai stressaavat asiat ja tehtävät fiksuille nuorille.
Jatkossa voin myös hyödyntää taitojani ja kokemustani vaikkapa kevytyrittäjänä, edelleen töitä vähän valikoiden. Tässä iässä sitä kai jo saakin olla vähän nirso. Toimeentulon kannalta pienetkin lisätulot ovat tervetulleita ja samalla saa tälle pääkopalle muutakin käyttöä kuin pipon kannattelu.
“Eihän sitten hyödytä tippaakaan olla eläkkeellä, jos kumminkin pitää yhtä mittaa raataa.”
mukaeltu Thorbjørn Egner
Eli nyt kun nuo eläke vs. työjutut on asettumassa jonkinlaiseen malliin, joutuu tietenkin miettimään mitä ihmettä myös lisääntyvän vapaa-ajan kanssa oikein tekisi. Onneksi nykyisin on meille “vanhuksille” tarjolla paljon aktiviteetteja, loppu on vain itsestä kiinni. Olen tutustunut mm. senioreiden interrailiin, nykyisille harrastuksille jää selvästi enemmän aikaa ja aina voi keksiä uusia. Iltapäivätanssit jätän kuitenkin ehkä tässä vaiheessa odottamaan…onkohan sellaisia enää edes olemassa! No, uusi aika, uudet kujeet!
P.S. Tätä kirjoitellessani odotan malttamattomasti uuden pelikonsolin saapumista, eli vaikka runko vanhenee, mieli pyristelee vielä vastaan.
Timo Hirvonen, Savonlinnassa 27.1.2023
Timo on pitkän linjan tietotekniikkaosaaja, joka yrittää pysyä ajan hermolla niin työ- kuin siviilielämässä tässä alati muuttuvassa ja kehittyvässä maailmassa.