Jos tekee työkseen diaesityksiä tai täyttää Excel-taulukoita, saattaa väistämättä päätyä kysymykseen, mistä tässä hommassa oikeastaan on kyse. Tai jos aikoinaan ajautui johonkin työpaikkaan ja jumiutui sinne vuosikymmeniksi tehden työtä, joka ei varsinaisesti tarjonnut sisältöä elämään, saattoi havahtua kysymykselle: mitä varten olen täällä?

Ja tämä johtaa usein ennemmin tai myöhemmin kysymykseen oman elämän tarkoituksesta, syystä, miksi täällä maan päällä oikein elää ja vaikuttaa.

Ja kaikenlaistahan sitä tulee mieleen, kun katsoo elämäänsä taaksepäin. Yhtä ja toista on tullut tehtyä, ollut ehkä enemmän hyödyksi kuin haitaksi eikä toivon mukaan tehnyt asioita huonommaksi.

Silti kysymys hakee vastaustaan.

Sillä kun katsoo paljain silmin sitä, mihin käytti suuren osan valveillaoloajastaan, herää kysymys, oliko se kaikki sen arvoista. Tai: kenelle tai mille annoin parhaan osan itsestäni?

Miten elin ja oliko elämäni sellaista kuin sen halusinkin olevan?

Tässä mielentilassa saattaa lohduttaa vanha viisaus, että kysymykset ovat usein syvällisempiä kuin vastaukset.

Voiko elämäänsä kuitenkin katsoa samoin kuin iltaisin tarkastelee päivän työtään?

When one’s work is accomplished honorably, to retire is the Way to heaven.
Tao Te Ching, chapter 9

Jos omassa elämässä ja teoissa on ollut kunniaa ja arvokkuutta ja voi itsensä silmästä silmään kohdaten tämän todeta, voi levollisin mielin alkaa vetäytyä eläkkeelle.

Milloin tuo hetki on? Vai onko se ajanjakso, jolloin se tapahtuu. Ja ehkä ennen kaikkea: minkä verran aikaa aidosti tarvitsee sen reflektoimiseen?

Katsomaan, ehkä tietoisemmin kuin koskaan, miten tästä eteenpäin. Jos elämä meni tähän asti näin, miten haluaisin sen menevän tästä eteenpäin. Jäivätkö jotkut, syvätkin tarpeet tyydyttymättä ja olisiko nyt aika antaa niille aikaa ja tilaa?

Kysymys: miten se tehdään? Jos on osannut elää elämän myötä, tullut elämää vastaan muutosta ennakoiden, siirtymän kynnyksestä puuttuu turha ahdistus ja pakonomaisuus. Ja ellei, voi nyt alkaa katsoa loppuelämäänsä tyyneydellä: mitä olisi minulle arvokas tapa viettää nämä viimeiset vuodet? Sillä aika on joka tapauksessa arvokkainta, mitä meillä on.