Haastattelen Aquaflow Oy:n työntekijää, joka osallistuu ennen eläkkeelle siirtymistään Nextmile-prosessiin. Pertsa alkaa pyynnöstäni kertomaan tarinaansa.
Ruokolahdelta kotoisin oleva mies saapui opintojen perässä pääkaupunkiseudulle 1970-luvun lopussa. Kone- ja konstruktiotekniikan opinnot tulivat suoritetuiksi vuonna 1980. Oli aika hakea töitä.
Tarkan suunnittelun sijaan Pertsa kertoo ajautuneensa töihin vesi- ja ympäristöalalle. Ensimmäisen työnantajan mielenkiinto oli herännyt työhakemuksessa olleesta yksityiskohdasta.
– Ensimmäinen työpaikkani oli ympäristöalan konsulttitoimisto Vesihydro Oy. Olen jälkeenpäin miettinyt, että työhakemuksessa oli yksi lause, joka vaikutti erityisesti työpaikan saamiseen vesi- ja ympäristöalalta. Olin toiminut nuorena kesäharjoittelijana Imatran Kaukopään paperitehtaalla kunnossapitotöissä ja mainitsin hakemuksessa, että työhöni kuului pumppujen ja putkistojen korjauksia. Asiat voivat olla pienestä kiinni, haastateltava kertoo.
Korpikorsuja, metästystä ja ystäviä
Utelen miehen mielenkiinnon kohteita ja Pertsa mainitsee ensimmäisenä metsästyksen. Miehen lapsuudenkodissa ei harrastettu ampumaurheilua tai riistanpyyntiä. Kiinnostus metsästykseen syttyi asiasta innostuneen appiukon kautta.
Haastateltavaa viehättää metsästyksen lisäksi myös marjat, sienet ja koiran koulutus. Pertsa mainitsee, että metsästyskoirien kouluttaminen pitää sisällään haasteita, joista hän pitää. Insinööri kertoo nauttivansa ongelmista, joiden ratkaisuun vaaditaan sekä luovuutta, että loogista päättelykykyä.
– Koiran kouluttamisessa ei koskaan pysty saavuttamaan täydellisyyttä ja siksi se kiehtookin. Mie oon aina pitänyt haastavien kysymysten pohtimisesta. Monesti työprojektienkin aikana herää kysymyksiä, joihin ei ole suoria vastauksia. Käytän joskus vähän liikaakin aikaa projekteissa esiin tulleiden haasteiden pohtimiseen ja uusien, vähän epätavallistenkin ratkaisujen etsimiseen.
Puhumme Pertsan kanssa myös ystävyyssuhteista, jotka ovat merkittäviä mm. silloin, kun työyhteisö jää taakse. Haastateltava kertoo ystävistään ja mainitsee koskettavasti parhaan metsästyskaverinsa, joka menehtyi vain vähän aikaa sitten. Kaverukset olivat kulkeneet yhteisiä metsäpolkuja 35 vuotta.
– Samassa sissiteltassa tuli nukuttua useamman kertaa. Eräällä metsästysretkellä kaverini kysyi osaanko arvioida kuinka monta yötä olimme vuosien aikana nukkuneet samassa teltassa. Teimme joka vuosi kaksi tai kolme viikon mittaista reissua ja muutamia lyhyempiä reissuja lisäksi. Kun vuoden yhteiset metsäpäivät kerrotaan 35 vuodella, niin päiviä ja öitä alkaa olla aika paljon, Pertsa kertoo.
Töitä, harrastuksia ja lastenlasten hoitoa
Haastateltava kertoo päättäneensä siirtyä eläkkeelle syyskuun alusta. Kyselen Pertsan ajatuksia lähestyvää murroskohtaa koskien. Eläkepäivien ensimmäisten kuukausien ohjelma on selkeänä miehen mielessä.
– Metsästyskausi alkaa syyskuussa ja ensimmäiset kuukaudet menevät mukavasti harrastuksen merkeissä. Työn puute ei myöskään pääse yllättämään sillä minulla on kolme työsiirtolaa. Perintökodissa, mökissä ja vanhassa rintamamiestalossa on aina korjattavaa, jos vain intoa riittää.
Yksi Nextmile-prosessin tavoitteista on luoda luontevia vuorovaikutustilanteita työntekijän ja työnantajan välille. Pertsa kertoo luvanneensa yrityksen toimitusjohtajalle, että voi jatkaa töitä jonkinlaisella tuntipohjaisella sopimuksella.
– Onhan työn jatkamisessa jonkinlainen sosiaalinenkin puoli. On mukava joskus nähdä kavereita. Välillä voi olla mukavaa myös päästä arjesta töihin päivähoitoon, Pertsa kertoo naurahtaen.
Haastateltava kertoo vielä, että eläkkeelle siirtymisestä on puhuttu jonkin verran kotipuolessakin. Omat lapset ovat kutsuneet isäänsä erittäin lämpimästi lapsenlapsia hoitamaan.
Epävarmuustekijöitä?
Nextmile-prosessin ensimmäisillä tapaamiskerroilla henkilöä ohjataan mm. tunnistamaan murroskohtaan liittyviä epävarmuustekijöitä. Valmennuksen tavoitteena on, että epävarmuutta kokeva asiakas saavuttaa riittävän hallinnan tunteen elämässään. Kysyn mielenkiinnosta, onko Pertsa havainnut asioita, jotka aiheuttaisivat epävarmuutta eläkepäivien lähestyessä.
– Olen jonkin verran ajatellut asumista, koska joidenkin vuosien päästä voi olla edessä rintamamiestalosta luopuminen. Toistaiseksi muita epävarmuustekijöitä ei ole ollut näköpiirissä, Pertsa kertoo.
Mukava keskusteluhetki alkaa olla lopuillaan. Haastateltava kertoo vielä, että moni nuoruuden ystävä on jäämässä eläkkeelle samaan aikaan kuin hän. Pertsa toivookin, että yhteisiä tapaamisia järjestyisi, kun työelämän kiireet hellittävät. Toivottavasti toive toteutuu.
Liity mukaan Nextmile -yhteisöön. Seuraa meitä myös sosiaalisessa mediassa Facebook / Twitter / LinkedIn / Instagram niin saat tiedon tuoreeltaan uutisista ja mm. Eeron uusimmista kirjoituksista.
Mistä aiheista haluaisit lukea seuraavaksi?
