Kyllä aikaa on, mutta ikä loppuu

Kategoria: Tarinat
Tagit: , , ,
Julkaistu: 7.8.2019




Suomen kielessä on monta sananpartta, joissa on mainittu sana aika. Tutuimpia lienevät sanonnat Aika aikaa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin; Aika haavat parantaa; Aika on rahaa. On huimaavaa ajatella, miten monin tavoin aika on mukana kaikessa inhimillisessä elämässä. Eläkeläisen arjessakin. Sydänsuven joutilaana hetkenä eläkeläisen aikaa pohtiessani tartuin jo kertaalleen lukemaani ajan historiasta kertovaan kirjaan, jonka olen joskus hankkinut kirjakaupan alennusmyynnistä. Yli 30 vuotta vanhaksi se on sisältönsä puolesta kestänyt hyvin aikaa. Vaikka teos käsittelee ajan mittaamisen historiaa, kertoo se siinä ohessa mielenkiintoisesti myös muista aikaan liittyvistä seikoista.

”Aika aikaa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin”

Ajan käsite hallitsee sosiaalisia toimintojamme. Absoluuttisesti mitattuna aika on kaikille sama. Sen kokemus ja tajuaminen voi vaihdella silti paljonkin. Ajan mittaaminen on sopimukseen perustuvaa, mutta aikaa ei kuitenkaan käsitetä kaikissa eri kulttuureissa samalla tavalla. Jos olet joskus sopinut tapaamisen esimerkiksi intiaanin kanssa, tiedät kyllä. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, miten moneen asiaan aika ylipäätään on sidoksissa? Kellon viisarin kulkemaan matkaan, Maan pyörähdykseen akselinsa tai Auringon ympäri. Kun oikein matkustat, elät tosi vanhaksi. Aika on sidoksissa myös rytmiin ja kieleen. Lapselle aika on tässä ja nyt. Kun vartumme nuoriksi aikuisiksi, aika on nykyisyyden lisäksi yhä enemmän tulevaisuudessa. Kun vanhenemme tarpeeksi, aika alkaa olla yhä enemmän menneisyydessä. Mittaamme aikaa henkilökohtaisilla kokemuksillamme. Ennen kaikki oli toisin! Kulunut aika voi olla kuitenkin arvokkaan kokemuksen kartuttaja.

”Kun vanhenemme tarpeeksi, aika alkaa olla yhä enemmän menneisyydessä.”

Kauan sitten ajan keston mittaaminen perustui erilaisiin yhteisöllisiin kokemuksiin.  Mitta otettiin ympäröivästä luonnosta; taivaalta auringosta, kuusta ja tähdistä, kasvilli-suudesta tai luonnon ilmiöistä. Päivän pituus näkyi auringon asemasta. Ei tarvinnut kellokorttia tai kulkuavainta. Joissakin kulttuureissa vuodet nimettiin hallitsijoiden hallituskauden mukaisesti. Ne on saatettu nimetä myös luonnonkatastrofien tai erilaisten mullistusten ja tapahtumien mukaan. Tavanomaisena pidetty järjestys järkkyi silloin. Yhteisön kollektiivinen muistikaan ei yltänyt juuri muutamaa vuosikymmentä pitemmälle. Voisi kuvitella, ettei ainakaan historian painolasti rasittanut liikaa. Muinaisessa Babyloniassa on seitsenpäiväisen viikkomme ja sen sunnuntaipäivään pitkään kohdistuneiden rajoitustenkin syntyperä.

”Yhteisön kollektiivinen muistikaan ei yltänyt juuri muutamaa vuosikymmentä pitemmälle.”

Nykyään kello on joka paikassa. On kalenterit ja erilaiset hälyttimet. Jos kello ei ole ranteessa, se on bussipysäkin infotaululla, auton ohjauspaneelissa, julkisen rakennuksen seinässä, iPadissa, kännykässä ja tietokoneessa. Siellä ovat myös henkilökohtaiset kalenterit, elleivät taskussa tai laukussa. Meistä on tullut kaiken aikaa aikatietoisempia. Mutta samalla kun olemme tulleet aikatietoisemmiksi, meistä on tullut myös aikamoisia aikahuijareita. Spekuloimme ajalla. Säästämme aikaa pankkiin. Erilaisten apuvälineiden turvin uskottelemme itsellemme, ettei ajan hammas ole meihin pystynyt. Aika on kuitenkin lahjomaton.

 

 

Liity mukaan Nextmile -yhteisöön. Seuraa meitä myös sosiaalisessa mediassa Facebook / Twitter / LinkedIn / Instagram niin saat tiedon tuoreeltaan uutisista ja mm.Lean uusimmista kirjoituksista. 

 

Mistä aiheista haluaisit lukea seuraavaksi?

%d bloggaajaa tykkää tästä: